Minun väestönsuojani
Helsingin väestönsuojelumuseossa esillä olevassa näyttelyssään Minun väestönsuojani / Mitt skyddsrum Eriz Moreno kuvaa valokuvien ja esineiden avulla kohtaamisiaan kerrostalojen kellareissa sijaitsevien väestönsuojien kanssa eri puolilla Suomea. Eräänlaisina kylmän sodan aikakauden historiallisina jäänteinä pidettyihin väestönsuojiin on historiallisesti kiinnitetty vain vähän huomiota, mutta ne ovat viime aikoina (valitettavasti) taas nousseet keskusteluun.
Morenon kiinnostus väestönsuojiin heräsi pian sen jälkeen, kun hän asettui Suomeen vuonna 2019. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina keskipäivällä soitettavien koehälytysten tapaan väestönsuojien ovitarrojen oranssit neliöt ja siniset kolmiot muistuttavat meitä siitä, mistä voimme hakea suojaa. Vaikka nykyaikaisia väestönsuojia ei ole koskaan tarvittu ensisijaiseen tarkoitukseensa, niiden merkitys on kiistaton.
Ensimmäinen asia, joka Morenolle pisti silmään hänen kotitalossaan Oulussa, oli väestönsuojien erilaiset käyttötavat, joita on lukuisia. Tilojen ensisijainen tarkoitus on toimia suojina, mutta rauhan aikana niitä käytetään esimerkiksi tavaroiden varastoimiseen, juhlimiseen, pyykkien kuivaamiseen, kuntoiluun ja polkupyörien säilytykseen. Morenon valokuvat dokumentoivat väestönsuojien ainutlaatuista kaksinaista luonnetta ja tuovat esiin, miten niiden käyttötavat ovat muuttuneet, vaikka tilojen varsinainen tarkoitus on pysynyt samana.
Sen sijaan, että Moreno olisi valinnut näyttelyyn yksittäisiä valokuvia ja esineitä, hän on järjestänyt näyttelytilan siten, että katsoja saa kattavan käsityksen suojien moninaisista rooleista suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Näyttely tuokin esiin ennen kaikkea suojien käytön ja suunnittelun monipuolisuuden. Taiteilijan ragmentteihin purkama näyttelykokonaisuus vie meidät oman kotitalomme väestönsuojaa muistuttavaan abstraktioon.
ELÄMÄKERTA
Espanjan Bilbaossa vuonna 1982 syntynyt Eriz Moreno asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen taiteellinen työnsä kytkeytyy pääasiassa historiallispoliittisiin konteksteihin ja niiden vaikutukseen tiettyyn väestönosaan tai maisemaan.
Hän on saanut useita apurahoja ja palkintoja hankkeiden ja paikkasidonnaisten taideteosten toteuttamiseen Itävallassa, Saksassa, Kreikassa, Iranissa, Macaossa, Puolassa, Romaniassa, Turkissa, Yhdysvalloissa, entisessä Neuvostoliitossa ja entisen Jugoslavian tasavalloissa.
Hänen tärkeimpiä näyttelypaikkojaan ovat olleet Bilbaon Guggenheim-museo, Espanja, Jerevanin nykytaiteen museo, Armenia, Leipzigin D21 Kunstraum, Saksa, Suomen Työväenmuseo Werstas Tampereella, Domus Artium 2002- museo Salamancassa, Espanja, Pohjoinen valokuva keskuksessa Oulussa sekä Chilen muisti- ja ihmisoikeusmuseo.
Hän on julkaissut kaksi kirjaa: Projekt Beton (2013) ja Berlin (America) (2022).
www.erizmoreno.info
@eriz_moreno
Näyttely on saanut tukea Taiteen edistämiskeskukselta, Oulun kaupungilta ja Oulun Pohjoinen valokuvakeskukselta.